Saimaannorppa on Suomen jääkarhu

Uutisvuoksi

 

Jääkarhu on tunnettu esimerkki kerrottaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksista arktiseen luontoon ja eläinlajeihin. Jäätiköiden sulaminen ja arktisten merialueiden jääpeitteen kutistuminen uhkaavat jääkarhuja, koska ne eivät pysty metsästämään pääravintoaan hylkeitä ilman riittävää jääpeitettä. Pelkän sulanajan kasvisruokavalion, pikkujyrsijöiden ja satunnaisten raatolöytöjen voimin naaraat eivät pysty kasvattamaan talvehtimiseen ja pentujen ruokkimiseen tarvittavaa rasvakerrosta.

Meillä suomalaisilla on kuitenkin ihan oma laji, joka voisi olla vastaava ilmastojulkkis. Saimaannorppa. Se on jääkarhun tavoin riippuvainen jääpeitteestä ja riittävästä lumesta. Norppa nimittäin tekee pesänsä järvenjäälle, lumikinoksen sisään. Se tekee jäähän reiän ja kovertaa iglun kaltaisen pesän kinokseen. Norpan poikasten, kuuttien, selviytymisedellytykset riippuvat paljolti emon rakennustaidoista ja riittävän paksuista kinoksista. Ilman pesän suojaa kuutit eivät selviä.

Maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen hyljelajimme suojelu on menestystarina. Heikoimpina vuosina 1950-1980 välillä norppia polski koko Saimaalla vain jonkin verran yli sata. Keväisten verkkokalastusrajoitusten ja muiden suojelutoimien ansiosta kanta on hiljalleen vahvistunut.

Tänä keväänä syntyi toisen kerran peräkkäin ennätysmäärä kuutteja, 86 kappaletta. Koska pesäkuolleisuus on jäänyt pieneksi ja verkkoihin hukkuminen samoin, on norpan talvikanta kasvanut ilahduttavasti. Suojelustrategian tavoitteena oleva 400 yksilön määrä saatetaan saavuttaa jo tänä vuonna, 7 vuotta etuajassa.

Ilmastonmuutos on kuitenkin uusi vakava uhka. Jäät tulevat myöhään ja lumikinokset ovat ohuita. Jo tänä keväänä valtaosa kuuteista syntyi kolattuihin apukinoksiin rakennettuihin pesiin. Metsähallituksen organisoima ja muutaman sadan vapaaehtoisen toteuttama arvokas työkään ei saimaannorppien pesintää pelasta, jos talvet lämpenevät niin, ettei jäätä tai lunta tule lainkaan.

Aion kertoa tarinaa saimaannorpasta ja ihmisten vapaaehtoistyöstä sen pelastamiseksi kansainvälisissä ympyröissä. Uskon, että se havainnollistaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia aivan kuten jääkarhun tarina. Se auttaa meitä ja maailmaa ymmärtämään luonnon ja itsemme haavoittuvuuden ilmastonmuutoksen edessä. Toimitaan siis yhdessä ja pidetään ilmaston lämpeneminen alle 2 asteessa, jotta Saimaallakin riittäisi jäätä ja lunta edes apukinoksiin.

Jaa juttu SoMessa: