Kolmas kerta toden sanoo?

Uutisvuoksi

Suomi on jättänyt YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescolle hakemuksen Geoparkin eli Geopuiston perustamisesta Saimaalle. Hakuprosessissa arvioidaan alueen geologisia arvoja ja sitä, minkälaiset valmiudet Geopark-hallinnolla on luoda kestävää yritystoimintaa ja palveluja. Olen siinä käsityksessä, että edellytykset hakemuksen hyväksymiselle ovat olemassa, vaikka kriteerit ovat tiukat.

Geopark-verkoston ensisijaisena tavoitteena on kansainvälisesti merkittävän geologisen perinnön säilyttäminen ja esittely. Geopark-aluetta ja -statusta voidaan –ja tuleekin käyttää- luontomatkailun tai muun kestävän yritystoiminnan vauhdittamiseen. Kiinnostus geomatkailuun on maailmalla kasvussa.

Saimaa on upea elinympäristö, ainutlaatuinen maailmassa. Sen maisemia rantoineen ja saarineen ihastellaan niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin. Erityispiirteitä ovat maapallon kehityshistoriassa ”loukkuun jääneet” eliölajit, esihistorialliset kalliomaalaukset sekä idän ja lännen rajalla elämisestä kertovat historialliset kohteet.

Geopuiston keskeinen periaate on, että halu sen perustamiseen kumpuaa paikallisista tarpeista ja sillä on oma paikallinen hallintonsa. UNESCO tuo alueelle kansainvälisen toimintamallin ja laatujärjestelmän. Etelä-Karjalan liiton, Etelä-Savon maakuntaliiton ja yhdeksän kunnan yhteishallinto on UNESCOlle osoitus seudun vahvasta tahtotilasta. Tämä on mielestäni yksi Suomen hakemuksen vahvuuksista.

Saimaa Geopark on yli 6 000 neliökilometrin alue, josta noin kaksi kolmasosaa on maata. Siihen kuuluu tuhansia saaria ja yli 8 000 kilometriä rantaviivaa. Järviluonnon monimuotoisuus turvataan erilaisilla suojeluohjelmilla, joista merkittävimmät ovat rantojensuojeluohjelma ja harjujensuojeluohjelma sekä Natura 2000 –ohjelma. Uhanalaisen saimaannorpan kannasta osa elelee ja pesii Saimaa Geoparkin alueella.

Geopark on väline ympäristökasvatuksen, matkailun ja alueen hyvinvoinnin edistämiseksi. Se on paikallista toimintaa luonnon ja ihmisten hyväksi. Saimaata kokonaisuutena on yritetty saada UNESCOn maailmanperintöluetteloon ja Etelä-Saimaata vuosikymmenet kansallispuistoksi –siinä onnistumatta. Jokohan kolmas kerta toden sanoisi –toivon niin!

Jaa juttu SoMessa: