Metsien aktiivinen käyttö kasvattaa metsien ilmastohyötyä

Olin yksi EU:n neuvottelijoista Pariisin ilmastosopimuksessa. Sopimuksessa metsien merkitys nousi uuteen arvoon. Pitkän aikavälin tavoite ilmastonmuutoksen pitämiseksi siedettävänä on ihmistoiminnan päästöjen ja luonnon hiilinielujen tasapaino. Metsien tarjoama hiilinielu on tässä avainasemassa. Metsien ja biotalouden merkitys on myös suuri, kun maailma pyrkii eroon fossiilitaloudesta.

Puu sitoo kasvaessaan hiilidioksidia ilmasta. Jos puusto kasvaa enemmän kuin sitä käytetään tai kuolee, metsät toimivat hiilinieluna. Suomessa metsien kasvu on yli 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Se on selvästi puuston käyttöä enemmän. Suomen metsien hiilinielu on vaihdellut 20 ja 40 miljoonan hiilidioksiditonnin välillä viime vuosikymmenillä. Se on Euroopan suurimpia hiilinieluja.

EU:n ympäristöministerit päättivät maankäytön ja metsien osuudesta ilmastopolitiikassa eilen. Jotkut yrittivät väittää, että metsien käyttö ja ilmastotavoitteet ovat vastakkaisia. Tämä on erittäin lyhytnäköinen ajattelutapa. Oikeastaan kokouksessa törmäsivät erilaiset näkemykset metsien ilmastopoliittisesta roolista. Ovatko metsät passiivinen vakio hiilensidonnassa vai aktiivinen instrumentti ilmastonmuutoksen hillinnässä?

Lyhyellä ajalla puuston kasvu on aika vakio, hoidetaanpa tai hakataanpa metsiä tai ei. Mutta pitemmällä aikavälillä vain metsien aktiivinen käyttö varmistaa niiden hiilinielun kasvattamisen.

Suomessa metsien kasvu on kaksinkertaistunut puolessa vuosisadassa. Koska puuta on hakattu selvästi kasvua vähemmän, on myös metsiin sitoutunut hiilivarasto eli puuston määrä liki kaksinkertaistunut samassa ajassa. Motivaatio kasvattaa metsäpinta-alaa ja hoitaa metsiä kasvua ruokkivalla tavalla on syntynyt pitkälti metsien taloudellisen arvon takia. Eivät metsänomistajat sijoita metsien hoitoon satoja miljoonia vuodessa ilman oletusta, että investointi maksaa itsensä takaisin puun myynnistä saatavina tuloina.

Ellei tätä taloudellista motivaatiota olisi ollut, eivät metsämme olisi niin huikea hiilinielu kuin se tänään on. Siksi metsien käyttö ja ilmastohyöty eivät ole vastakkaisia. Ne ovat toisiaan tukevia samansuuntaisia tavoitteita.

Suomi on mallimaa metsien kestävässä hoidossa eri puolilla maailmaa. Kun tapaan kollegoita kehittyvistä maista, moni toivoo että metsäosaamisemme olisi heidän apunaan. Maailmanlaajuisesti metsäpinta-alaa on kasvatettava ja metsien hoitoa parannettava, jotta maailman hiilinielut kasvavat ja hillitsevät ilmastonmuutosta.

Vain motivoimalla ihmisiä ja yrityksiä investoimaan metsiin, tavoite voidaan saavuttaa. Motivaatio syntyy myös maailmalla metsien tarjoamasta taloudellisesta hyödystä. Samalla se tukee kestävän kehityksen tavoitteita parantaa ihmisten toimeentuloa ja työllisyyttä ja vähentää köyhyyttä.

Minulla syntyi Pariisin ilmastokokouksen jälkeen unelma, että EU voisi olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjunnassa metsiä aktiivisesti käyttäen. Metsien käyttöä ei saisi sitoa historiaan, vaan antaa mahdollisuus kasvavalle biotaloudelle ja luoda siten kannusteita investoida metsien kasvuun.

Tuo unelma koki takaiskun eilen. Se oli suuri pettymys. Yhdessä muiden metsäisten maiden kanssa saimme luotua jonkin verran irtiottoa menneisyydestä. Liian moni jäsenmaa kuitenkin ajattelee yhä metsiä passiivisena vakiona ja vastusti Suomen tavoitetta antaa enemmän tilaa kasvavalle ja kestävälle biotaloudelle.

Maailma tarvitsee siirtymää uusiutumattomista raaka-aineista uusiutuviin ja fossiilisesta energiasta uusiutuvaa. Biotalous ja kiertotalous voittavat vielä fossiilitalouden. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta. Valitettavasti eilen moni kollega kuvitteli puolustavansa ympäristöä, mutta tulikin vahingossa puolustaneeksi pitäytymistä fossiilitaloudessa.

Työ jatkuu. Minulla on yhä unelma.

Jaa juttu SoMessa: